My life as Kylie Minogue

122 kr
E-bok
Artikelnummer 9789526668369-100
Skickas omgående
Författare
Harald Olausen
Utgivningsdatum
2017-09-20
Förlag
Kulttuuriklubi r.y
Smakprov
Länk
Format:
  • PDF med vattenmärke
  • Epub med vattenmärke

“Nuori itäisen suomalaisen satamakaupungin lastenkotiin hylätty ulkomaalaistaustainen orpopoika joutuu visaisen tehtävän eteen, kun opettaja antaa hänelle mahdottomalta tuntuvan tehtävän kirjoittaa aineen perheestään, jota hän ei tunne, sillä hän ei ole kenellekään kertonut olevansa orpo ja asuvansa lastenkodisssa. Youtubesta tulee samaan aikaan kiinnostavampi Kylie Minoguen video ”Tour Aphrodite”. Hän tietää olevansa kaunis, mutta ei ole vielä päättänyt onko hän poika vai tyttö, ja siksi haluaisi mieluummin olla yhtä vapaa rajoitteista kuin Kylie Minogue omassa showssaan. Suomen ainoa queerkirjailija ja Ruotsin kirjailijaliiton jäsen Harald Olausen tuli tunnetuksi viime vuonna organisoidessaan vastalauseen hallituksen anteeksipyynnölle ilman tekoja lastenkotilapsien kaltoinkohtelusta, ja kirjoittamalla siitä kirjan ”Anteeksipyyntö ei riitä ja muita epätoivon esseitä”. Viime vuonna hän julkaisi myös ensimmäisen nuorille suunnatun queerkirjansa ”Kissojen kissat – queeravaruukissaseikkailun”, sekä jokaisen poikkeavan ihmisen erilaisuudenkokemukseen pohjautuvan ja koskettavan Orlando – romaanin, johon jälkisanat kirjoitti tunnettu queertohtori ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen dosentti Antu Sorainen kutsuen Olausenia “Takapihojen Tolstoiksi”. My life as Kylie Minouge – romaanin yllättävä loppu ja kaunis kieli vievät lukijansa mukanaan uuteen ja kiinnostavaan todellisuuteen, unien ja unelmien kauniiseen maailmaan, missä kaikki on mahdollista ja totta. Kirja on tarkoitettu vauvasta vaariin kaikille kauneudesta ja hyvyydestä kiinnostuneille “harrypotterikäisille”lukijoille.”

Mitä jos sinä tulisit hetkeksi sisääni kokemaan ne samat sielun pelot kuin minä nyt kun taivas on  kylmä ja liitumaisen vaalean värinen ja minä olen luopunut kaikesta rasittavasta, liiasta ja painokkuudesta mitä tulee sen suhteen, että luulisin olevani jotain yksin keskellä muistojani, jotka eivät ole minun vaan sinun vaikket niitä itse tunnista, koska olet kulkenut silmät puoliummessa koko elämäsi luullen, ettei varomattomuus jäisi vastaisuudessa huomioimatta. Ja sitten odottamatta seisot hämärässä ja olet valmis. Ja taivaalta sataa ja mulla on hiki ja muistat miten rakastit kaikkea sitä mitä et muistanut. Päätä jomottaa ja on muutenkin ikävää. Ne on taas mun perässä ja jahtaa. Kuurupiiloja, oikoreittejä, kyökin kautta taloihin, eri aikaan kuin heikäläiset ettei muita häiritsisi, olisi tiellä. Juoksen ja juoksen enkä muuta voi päässäni huutaa lohdutukseksi se, että kaikki me harhailemme täällä yksin ja eksyksissä oikeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin etsimässä. Mutta se ei auta valppaasta vastalauseestani huolimatta. Kukaan ei kuule, ymmärrä tai auta minua. Sinäkin olet jo muualla etkä olisi mitään huomannut vaikka olisit ollut vieressäni. Olet minun kimpussani. Olet minun painajaiseni ilmeettömien silmiesi kanssa. Ja sinun kätesi. Miten paljon kipua ne minulle tuottivatkaan ja sinä vain nauroit; aina vain perästä kuuluu sama huuto ja mekastus. Läähätän ja läkähdyn. Kohta en enää jaksa.  Ne vain huutavat – juokse poika juokse, ei se kuitenkaan mitään auta. Aina kun pysähdyt, me ollaan sun kannollais, ja kun jo luulit päässeesi meistä eroon, olemmekin taas lähelläsi. Eikä tämä pääty koskaan. Kun lopetat, olet alkupisteessä ja kun aloitat, olet jo lopussa. Lopussa olet koko jätkä ja mennyttä kalua varpaista korviin asti. Toivottavasti jonakin päivinä hurjaluontoisen oikeuden meri kostaisi puolestani, vaikka se olisikin ehkä silloin jo liian myöhäistä. Nousisi aallonharjanteina kiusaajieni päälle sylkien ne ammottavaan kitaansa kivuliaasti alleen hukuttaen. pinkomassa hurjaa rallia ympäri öisiä katuja veren maku suussa ja kuset housuissa. Minä pelkään! Pelkään aivan aiheesta henkeni puolesta, ihmisiä, huumoria ja syvyyttä mitä he käyttävät minua kohtaan tahallisesti väärin. Juoksen poika juoksen henkeni edestä ja huomaan ympäriltäni kadonneen ajan ja paikan määrittelemän ”minäni” muuttuen joksikin toiseksi ”minäksi; nyt epämääräiseks